Vuosipäiviä on monenlaisia. Syntymäpäiviä. Valmistujaispäiviä. Hääpäiviä. Ikävimpiä vuosipäiviä on rakkaan ihmisen kuolinpäivä.
Itsellä on tänään hääpäivä. Ja viikon päästä on mun ja Riesan vuosipäivä.
Riesa on mun kaveri. Kaveri jota en olisi halunnut. Josta voisin luopua ja jonka tilalle haluaisin takaisin parhaan ystäväni. Kaveri, joka tuli perheeni ja läheisteni ja ystävieni elämään yllättäen, muuttaen aivan kaiken. Muuttaen minut.
Riesa. Virallisemmalta nimeltä aikuisiän vaikeahoitoinen epilepsia. Viime viikkoina tosiaan ollut taas varsin vaikeahoitoinen, minulle, meille. Oikeasti ja tarkemmin ajatellen aika helppoa kauraa, varsinkin kun Mursu on vierellä, mutta tunne on minun.
Riesa saattaa olla sulle jo tuttu mun toisesta blogista, jota kirjoitan muualla. Tai vuosia sitten hetken pitämästäni ja sittemmin lopettamastani blogista Riesasta. Tunnistanet mut juurikin Riesasta, jutuista ja lopulta ehkä s-postiosoitteesta, kun saan sivut valmiiksi. Nyt vain tuli tunne, että tarvii purkaa tätä Riesaa ihan erikseen, omanaan.
Ehkä saan lukijoita, ehkä en. Ehkä kerron tästä blogista jossain, ehkä en. Voi olla, että tämä jää vain omaksi päiväkirjakseni, jos kukaan ei eksy/löydä tänne ja jätä jälkiään.
Päivitystahti on varmasti tosi epäsäännöllinen. Joskus voin kirjoittaa monta päivää peräkkäin, joskus voi olla pitkäkin väli. Riippuu siitä miten nuppi kestää tietokonetta. Aina ei kestä ja kun ei oo pakko, niin en kiusaa itseäni.
Kirjoitusvirheitä tulee olemaan. "Entisessä elämässä" yksi mun lempinimistä oli Kielipoliisi ja rakkaan harrastuksen mukanaan tuomassa luottamustehtävässä kaikki yleiseen jakeluun menevät tekstit käytettiin mulla ja toisella jäsenellä: Kielipoliisit tarkistaa 😀
Riesa ajoi Kielipoliisin hatkaan, siispä huomaan monesti omat virheeni vasta sitten kun vaikkapa seuraavana päivänä luen tekstin uudestaan, julkaistuani sen.
Asun maalla Mursun kanssa, muutettiin kaupungista tänne muutama vuosi sitten. Parasta sitten naimisiinmenon ja Lapsen syntymän jälkeen. Toki elämä yhdessä perheenä kaiken kaikkiaan on ollut parasta, kuin myös esim. Äiti ja Sisko ja siskon mies ja lapset ja moni muu asia, mutta - etteköhän te tiedä 😉
Tässä lyhyt esittely minusta - Riesan saapumisesta riesakseni kerron seuraavassa päivityksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan, että tunteet, tuntemukset ja ajatukset ovat minun. Niin ovat myös kommentoijien. Ei vähätellä toistemme tunteita ja ajatuksia, ollaan ystävällisiä ja asiallisia. OLLAAN IHMISIÄ IHMISILLE