Tarkoitus on ollut kirjoittaa ja kertoa Riesasta, mutta sepä on kiusannut kiusaamistaan. Lähes joka päivä, jollain tavalla. Olen siis taas välttänyt kaikkia älylaitteita, jopa puhelinta. Käyttänyt puhelinta vain sen perustarkoitukseen eli soittamiseen sekä kirjojen ja musiikin kuunteluun.
Puhelimessa puhuminen on nykyään välillä ärsyttävää ja on oltava jollain tavalla varovainen, sillä esim. kun nauran oikein sydämeni pohjasta, sekin saattaa laukaista kohtauksen. Mikä ihme siinäkin on.
Kirjoja ja musiikkia kuuntelen tinnituksen vuoksi. En tiedä, onko Riesalla ja tinnituksella tekemistä keskenään, mutta huomasin tinnituksen alkavan eräällä viimeisellä sairaalan osastoreissulla silloin 10,5 vuotta sitten. Kerron siitä tapauksesta toisessa päivityksessä, kun jatkan mun ja Riesan alkutaipaleesta - tinnitus on pahentunut vuosien aikana ja paljon.
Mutta siis kulunut viikko. Eräänlaisia poissaolokohtauksia on ollut lähes joka päivä. Lyhyitä, mutta ikäviä. Kuulo pelaa; kuulen kyllä, mutta en saa selvää puheesta. En saa itse tuotettua puhetta ja sitten kun saan, puhe on hidasta ja sekavaa, kunnes kohtaus on ohi. Itsestä kyllä tuntuu, että puhe on vielä jonkun aikaa kohtauksen jälkeen jankkaavaa/tankkaavaa. Sanojen hakuja, sanat väärässä järjestyksessä.
Viime viikolla oli enon muistotilaisuus ja sielläkin sain muutaman minuutin poissaolokohtauksen. Sitä ei huomannut kuin Mursu ja Lapsi, jotka istuivat selkäni takana ja joita tuupin, että huomaisivat ja pitäisivät huolta.
Paria päivää aikaisemmin olin käynyt poliisilaitoksella passiasioissa, antamassa sormenjäljet ja nimikirjoitusnäytteen. Puhelimen takakannessa on Mursun nimi ja puhelinnumero ja niin kuin aina, niin nytkin näytin poliisille/virkailijalle rannekettani
Virkailija oli todella mielissään kun kerroin nuo tiedot hänelle - en tiennyt kuinka kauan tapaaminen hänen kanssaan veisi. Ei mennyt kauaa, mutta itselläkin oli turvallisempi olo, kun tiesin, että hänellä on tieto mitä tehdä.
Reilu neljä viikkoa aikaa epilepsiahoitajan soittoon. Katsellaan miten ensi viikko menee kohtausten kanssa; jotain olisi kuitenkin tehtävä, siis kotihommia ja sen sellaista. Odotanko sinne asti kun hoitaja soittaa mulle vai soitanko itse hoitajalle. Jokainen kohtaus kun kuitenkin on pahasta aivoille. Mutta noin "pienet" ja lyhyet?
No katsellaan. Nyt taitaa taas olla paree lopettaa, ennen kuin taas mennään.
Pitäkää huolta itsestänne 💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan, että tunteet, tuntemukset ja ajatukset ovat minun. Niin ovat myös kommentoijien. Ei vähätellä toistemme tunteita ja ajatuksia, ollaan ystävällisiä ja asiallisia. OLLAAN IHMISIÄ IHMISILLE