Uhmaan...

Voi käydä kalpaten vielä päivän viimeisillä minuuteilla, mutta luotan siihen, että selviän. Kun kertaalleen jo oli käydä. Istun tässä kuitenkin ihan tukevasti tasape..n sohvalla, eikä tää konekaan kai putoa jos jotain käy. 

Oon siis ollut tänään tavallista enemmän läppärillä ja se yhdistettynä eiliseen fyysiseen rasitukseen sekä huonoon syömiseen (siihen mennessä vain muutama voileipä ja pari mukia kahvia), aiheutti tunteen, että kohta mennään. 

Tuli huono olo, siis sellainen vähän "yäk" -huono olo ja lisäksi päässä tuntui se mun kumma olo, jota en osaa selittää, vaikka kuinka yritän sitä joka kerta kuulostella ja tunnustella, että osaisin sen neurologille selittää. En vain saa siitä kiinni.
Pistin läppärin pöydälle, todeten vain että antaapa olla. Mursu katsoi; "aha, vieläkö kuulet"  - sillä se meillä nykyään alkaa. Sanoin kuulevani. Telkkari oli auki ja sieltä tuli urheilua, jonka selostusta kuuntelin ja samalla kerroin Mursulle, että selostus kuuluu ja ymmärränkin sen. Ja puhekin taitaa sujua? Mursu myönsi. Sitä kesti n. 1-2 minuuttia ja olo alkoi helpottua. Istuin vielä hetken ja lähdin sitten lämmittämään ruokaa - oli korkea aika syödä, muuten olisin kohta saman ja vielä pahemman edessä. 

On ärsyttävää kun on tietyllä tavalla kiinni toisen tekemisissä. Kerron asioista tarkemmin kun jatkan Riesan alkutaipaleesta, mutta kyse on siitä, että meillä ruuan tekee Mursu. 
En juurikaan pistä hanttiin, koska huonon keskittymiskyvyn vuoksi en uskalla enkä oikeastaan edes saa koskea hellaan - kaupungissa asuessa olin pari kertaa sytyttää keittiön palamaan. Ymmärrän, ettei Mursukaan aina jaksa ja välillä meillä eletään kahvi-leipä-puuro -päiviä. Huono juttu, mutta näin vain on. 
Ja tiedättekö, tai paremminkin, onko teillä sellaisia päiviä, että tekee kyllä mieli syödä, on vähän nälkäkin, mutta ei vain jaksa - siis on tavallaan niin saamaton olo ettei saa syödyksi? Jos joku pureskelisi sen ruuan sun puolesta ja laittaisi sen suuhun, niin sitten. Vähän niin kuin joku pöllöemo poikasilleen tai jotain. 

No anyway. Se kohtauksen ennakkotunne meni siis onneksi ohi, sain syötyä, räpläsin kai jonkun aikaa puhelinta ja palasin koneen ääreen. En oikein tiedä mitä tein. Pitää vielä päivittää kohtauskalenteri.

Eilen hirveässä helteessä tehtiin portaiden kaide - fiksua meiltä, mutta niin tyypillistä. Ihme kyllä, eilen ei tullut kohtausta ei edes ennakkotunnetta - se kostautui kai sitten tänään. Toivottavasti huominen sujuu hyvin, enkä saa kohtausta tai mitään kun oon poliisilaitoksella antamassa sormenjälkiä passia varten. 

Loppuun vielä se, että ihme kyllä, tänään ei tuosta ennakkotunteesta(kaan) jäänyt mieleen, että pitäisi pyytää jotain anteeksi. Pitkästä aikaa otin koko homman ihan lunkisti, tyyliin "näitä sattuu, kaatuu niitä valtamerilaivojakin".