Olen jo aikaa sitten luvannut kertoa alkuaikojen tutkimuksista, missä kävin, kun tämän Riesan syntyjä syviä ja hoitoa selvitettiin. Yksi niistä oli PET-TT-kuvaus Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa. Tuttuhan tuo paikka oli, siellä olin ollut reilu 10 vuotta aikaisemmin kun aivokasvain leikattiin.
Jos et ole alusta asti jaksanut höpötyksiä kahlata, niin kerron, että aivokasvaimella ei ole yhteyttä Riesan kanssa: kasvain leikattiin 2001, sen mahdollista uusiutumista seurattiin 10 vuotta ja olin saanut "terveen" paperit keväällä 2011 ja seuraaminen lopetettiin.
Pitkittyneen epilepsiakohtauksen sain tuosta vuoden kuluttua, heinäkuussa 2012.
Mutta Tampereelle. Päivämääriä en enää muista - epikriisit ovat kansioissa kyllä, mutta ei niillä varmaan ole merkitystä. Sanotaan, että aika oli välillä kevät-syksy.
Mursun kanssa ajelimme TAYS:iin ja Mursu tuli saattelemaan minut sisälle asti. Menimme ilmoittautumaan kirjeessä olevaan paikkaan - olimme kyllä vähän ihmeissämme, kun siellä ei lukenut missään mitään mitä olisi pitänyt. Eipä tietenkään: olimme väärässä paikassa! Mutta emme omasta syystämme, vaan koska kirjeessä oli väärät ohjeet.
Ystävällinen hoitaja otti puhelimen käteensä, soitti sinne missä minun OLISI pitänyt olla ja kertoi, että olen tulossa, mutta koska olin siellä ja matkaa on, myöhästynyt tovin. Ja sitten hän neuvoi meille reitin, mistä pääsemme oikeaan paikkaan. Matkaan meni varmaan 10 minuuttia!!
Sinne Mursu minut sitten jätti; parin-kolmen tunnin päästä olisin kuulemma valmis. Vaatteiden vaihto, kanyyli käteen ja petiin makaamaan, ihan hiljaa paikalleen. Ihan tarkkaan en enää muista miten kaikki meni, mutta yritän.
Kun olin maannut hiljaa paikallani jonkun aikaa, kanyylista laitettiin jotain ainetta ja sen jälkeen piti taas maata hiljaa paikallaan, nyt pidempi aika. Miten vaikeaa se olikaan, kun se oli pakollista! Kun olin aikani maannut siinä paikallani, minut muistaakseni vietiin johonkin kuvaukseen. Tässä kohtaa muisti pätkii - se on varmaan tuo TT-kuvaus.
En muista sainko tässä välissä pukea päälleni vai vietiinkö minut tuon kuvauksen jälkeen suoraan PET-kuvaukseen.
Laite oli tutunnäköinen - muistutti vähän vanhaa tuttua magneettikuvauslaitetta jossa olin (ja olen) ollut kuvattava monen monta kertaa, eli ei jännittänyt tai mitään. Ehdin siinä kuvauslaitteeseen siirtyessäni havainnoida ympäristöänikin, mm. kellonajan ja sen, että lähistöllä oli kahvio.
Tavallinen magneettikuvauslaite pitää ihan hirveää kolinaa ja pauketta ja meteliä, mutta tuo laite oli hiljainen. Aikani kuulin hoitajien ääniä, mutta kun kaikki oli paikallaan ja kuvaus oli alkanut, tuli hiljaista. En nähnyt mitään, en kuullut mitään, makasin vain paikallani. Aika matoi. En tiennyt yhtään paljonko kello on, kauanko aikaa oli kulunut.
Kahvion äänetkin olivat hiljenneet, sielläkään ei ollut enää ketään. Olin AIVAN VARMA, että hoitajat olivat unohtaneet minut, lähteneet kotiin. Missään ei ole enää ketään...
Loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua hoitajat kuitenkin tulivat takaisin ja päästivät minut pois laitteesta. Mursukin oli ilmestynyt käytävälle istumaan 😄
Kaiken kuvaamisen jälkeen menimme vielä jonottamaan lääkärin vastaanotolle - miksi, sitäpä en kyllä enää muista. Varmaan kuulemaan jotain tuloksia.
Loppujen lopuksi kaikkien tutkimusten jälkeen, niin tuolla Tampereella kuin Kuopiossa, oli tarkoitus selvittää, löytyisikö jotain, jonka voisi korjata leikkaamalla.
Vika löytyi kyllä, on tiedossa paikka mistä kohtaukset saavat alkunsa, mutta siellä ei ole mitään mitä voisi leikkaamalla korjata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan, että tunteet, tuntemukset ja ajatukset ovat minun. Niin ovat myös kommentoijien. Ei vähätellä toistemme tunteita ja ajatuksia, ollaan ystävällisiä ja asiallisia. OLLAAN IHMISIÄ IHMISILLE