Tämmöistä tämä

Ja tekstiä en edelleenkään saa automaattisesti sopivan kokoiseksi, pahoittelen, jos joskus unohdan muuttaa tämän isommaksi. Saa huomauttaa. 
Enhän näe sitä pientä piperrystä itsekään, mutta aina ei vaan älyä tai muista. 

Riesan kanssa on eletty tasaista elämää. 

Eli mitään suurta draamaa, mutta ei eipä ole ilmestynyt mitään taikasauvaakaan, jolla tämän olisi kadottanut. 
Silmissä viiraa (lue: päässä viiraa...), vaikka on alkukesästä hankitut silmälasit eli niistä ei voi olla kyse. Joka kerta kun pitää lähteä pois kotoa, näkö alkaa hämärtymään tai oikeammin kaikki mitä katson, vääristymään. 
Nytkin kun tiedän, että jonkun ajan kuluttua on lähdettävä kauppaan ja asioille, tuntuu etten näe tätä kirjoitusta kunnolla. Kirjoitan silti. 

Olen odottanut neurologin soittoa pari kuukautta, mutta eipä ole kuulunut. Tiedän kyllä, että heillä on kiirettä ja pulaa neurologeista. En hätyyttele, kun ei varsinaista hätää/ongelmaa ole.

Kohtaukset on toistaiseksi (koputan puuta) jonkinlaisessa tasapainossa: poissaolokohtauksia tasaisin välein. Kokonaan kohtaukset eivät siis ole lääkityksestä huolimatta hävinneet - eivätkä häviäkään, mutta onneksi tämän hetkinen lääkitys tuntuu edes jotenkin tehoavan. 

Neurologin soittoa odotan siksi, että saisin kysyä siltä, ovatko uusi..hmm..miksikähän tätä sanoisi... oire? tapa?.. jonkinlainen kohtaustyyppi. Se ei vaikuta muuten mihinkään, ei kuuloon eikä puheeseen - tai no harvoin silloin mitään puhun, ajattelen vain - mutta saan useammankin kerran päivässä itseni kiinni siitä, että ikään kuin katselen yläviistoon. Katsomatta tai näkemättä varsinaisesti kuitenkaan mitään. 
En tiedä onko Mursu huomannut sitä. 

Olisin myös halunnut kysyä, onko kuulonalenemallani mitään yhteyttä ja jos on niin millaista, Riesaan. Ja mahtaako reilun neljän viikon päästä tulevat kuulokojeet vaikuttaa asiaan mitenkään.

Tiedän, että joka paikassa säästetään enemmän ja vähemmän, mutta koska nupissani on riehunut yhtä ja toista, niin toivoisin, että kun nyt kuitenkin tulee ainakin kolme vuotta edellisestä kuvauksesta, pääni kuvattaisiin.
Välillä vihloo sieltä ja täältä ja särkee paikallisesti - ja vaikka edellisellä kerralla, kohta 24 vuotta sitten vihlomisella ei ilmeisestikään ollut mitään tekoa löytyneen meningeoman (hyvänlaatuinen aivokasvain) kanssa, niin silti kaikki vihlomiset säikäyttää. 

Mutta. Ei tämä Riesa valittamalla katoa, tämän kanssa on elettävä. Uusi vuosi alkaa pian ja jotain on vuosien takaisesta tutkimusmatkastamme vielä kertomatta. Koetan saada aikaiseksi kirjoittaa tarinaa sieltä varhaisvuosiltamme - jos kukaan enää jaksaa niitä lukea 😂