Monihan toki toivoo ja toivoi kesän vielä jatkuvan ja on iloinen kun on vielä nyt syyskuun loppupuolellakin lupailtu pariakymmentä astetta lämmintä jonnekin päin maata.
Minä olen mielissäni, kun lämpötila alkaa asettua vakituiseen se kahdenkymmenen alle, 15 on ihan hyvä. Niin aurinkoiset kuin sateisetkin.
Niin kuin varmaan arvaattekin, helteinen kesä, Riesa ja minä ei oltu se paras yhdistelmä. Olisi ollut kiva tehdä ulkona kaikenlaista - ja olisi ollutkin tekemistä, mutta kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta koko päivän ja lämpöä on 30, on erilaiset kohtaukset taattuja.
Poissaoloja, jumituksia - kaikenlaista muuta, mutta ei onneksi niitä pahimpia tajuttomuus-kouristuskohtauksia.
Viime syksyinen korvatulehdus, viikon sairaalakeikka, kuulon menetys ja putket korviin. Varsinainen reissu. Putket ovat korvissa vieläkin, kuulo on parantunut sen minkä paraneekin eli ei tule koskaan enää ennalleen ja olen nyt kuulokoje -jonossa. Joskus keväällä 2025 asia lähtee kunnolla etenemään, enhän varmaankaan ole ainoa meidän sote-alueella joka kuulokojetta tarvitsee. Putket ovat kuulemma jo tulossa pois, mutta niiden pois ottaminen sattuu lääkärin mukaan enemmän kuin se, että korvia juilii silloin tällöin. Jos oikein särkemään rupeaa, niin sitten terveyskeskukseen.
Olen siis varsinainen kävelevä sairaskertomus 😄
En tiedä johtuuko muut oireeni Riesasta ja kuulovauriosta yhdessä, vai onko vika oikeasti korvien välissä.
Agorafobia? Sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Väkijoukkojen pelkoa? En tiedä. Vai onko kyse vain siitä, että lääkitys ei vieläkään ole kohdallaan?
Toisaalta en täysin usko viimeisimpään, sillä kotona on hyvä olla. Kodiksi aivot laskevat myös auton. Tai minkä tahansa paikan, johon voi asettua olemaan pidemmäksi aikaa/useammaksi päiväksi.
Kaupassa käynti on yhtä helvettiä. En vieläkään näe kunnolla, en lähelle enkä kauas ja olo on hutera, epävarma.
Hankin uudet silmälasit, monitehot ja olon oppinut käyttämään niitä. Ne ovat hyvät.
Joskus liian pitkään tietokoneella olo vaikuttaa "näköön", samoin puhelimen näytön tihrustaminen.
En ymmärrä.
Onneksi neurologille on tulossa soittoaika marraskuulle. Voisin toki soittaa ja pyytää aikaisempaa aikaa, mutta pärjään vielä. En ole sielläkään ainoa ja lääkärilläni on monta rautaa tulessa - en itsekään tiennyt mitä kaikkea hänen toimenkuvaansa oikein kuuluu. Tiesin vain puolet siitä...
Jouduin soittamaan neurologian poliklinikalle jossain vaiheessa loppukesää, taas kerran resepteistä. Ihan vain siksi kun Kela oli taas antanut uusia ohjeita tai sitten yksi apteekki oli huomannut tulkita Kelan ohjeita oikein.
Kela itse ohjeistaa, että epilepsialääkkeitä ei saa vaihtaa, jos reseptissä lukee, että se on "epilepsian hoitoon". Lääkkeitä kun voidaan käyttää muihinkin sairauksiin.
Mutta kas kun onkin olemassa muistaakseni kolme eri termiä, joihin Kela perustaa sen, että lääke voidaankin vaihtaa JOS löytyy vastaava HALVEMPI lääke eikä reseptissä lue VAIHTOKIELTO.
Ja niinpä: yksi lääkkeistäni valmistetaan ja pakataan maassa X - ja sitä olen syönyt vuosia. Nyt sitten tarkka apteekki sanoi, että on halvempi vaihtoehto. Ämpyilin vastaan, en ota.
Vaan kun oli otettava siihen hätään ja: AIVAN SAMA LÄÄKE, se vain lähetetään pakattavaksi maahan Y ja toimitetaan sieltä sitten erilaisessa pakkauksessa eteenpäin.
Järjetöntä sanon minä.
Koska yksi resepteistäni piti uusia, pyysin samalla kaikkiin resepteihin tuon "vaihtokielto".
Meinasin kirjoittaa, että ei tämän kummempaa, mutta kyllä piti kirjoittamani muutakin.
Onko hiukan alavireinen olo, noin ylipäätään. Nyt on kello kuitenkin niin paljon, että jätän avautumisen toiseen kertaan ja menen lukemaan.
Ehkä näen unessa näyttelijä Ryan Reynoldsin vuokramökillä meidän kanssa, mikä olisi suotavampaa, tai sitten Eeva Litmasen esittelemässä "Syylinkikirkkoa" 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan, että tunteet, tuntemukset ja ajatukset ovat minun. Niin ovat myös kommentoijien. Ei vähätellä toistemme tunteita ja ajatuksia, ollaan ystävällisiä ja asiallisia. OLLAAN IHMISIÄ IHMISILLE