Kaikesta taikauskosta huolimatta uskallan sanoa (olen koputellut puuta useampaan kertaan), että meillä on mennyt Riesan kanssa ihan kivasti toi talvi.
Kohtauskalenterista katselin, että viimeisin kunnon kohtaus on ollut joskus tammi-helmikuussa - voisi siis sanoa, että lääkitys on kohillaan.
Ainoa vika on se, että olen kai viime aikoina ollut liikaa (taas) tietokoneella (eikö se ole plussaa, että tiedostan sen itse?) ja se kai aiheuttaa sen, että silmissä viiraa ja välillä otan ristiaskeleita. Mutta ei se pelkästään tietsikasta johdu, vaan myös silmälaseista ja luultavasti eniten noista pirskatin korvista, jotka on edelleen tukossa. Eli tasapainoaisti ei taida olla ihan kunnossa, mutta sillekään ei kai voi mitään.
Ja lääkityksestä, jota en kuitenkaan uskalla omin päin mennä säätelemään. Vai uskaltaisinko sittenkin? Kysehän on minusta. On tää elämä tän Riesan kanssa välillä pirullista, vaikka välillä onkin siedettävää.
Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan, kun alkaa pihatyöt ja muut aktiviteetit ulkona. Ehkä sitten taas mennään...
Mikään korvablogihan tää ei varsinaisesti ole, mutta tinnitus tuntuu vaan pahenevan ja siksipä meillä ei paljon iltaisin puhella: mulla on joko sankaluurit tai napit korvissa ja kuuntelen musiikkia tai kirjaa. Tai puhun maratonpuheluita - puhelinoperaattoreille kiitos nykyisistä liittymistä jotka sisältää rajattomasti puheaikaa.
Kuukauden päästä soittaa epilepsiahoitaja, juttelen hänen kanssaan, voidaanko yhtä lääkkeistä kokeilla vielä vähentää, auttaisiko se tähän viiraamiiseen....
Tämä tästä tämän hetkisestä tilanteesta, jatkan toisella päivityksellä, on jäänyt kertomatta käynnistä TAYS:ssä tutkimuksissa. Ja "pölynimuriesittelyssä" 😛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan, että tunteet, tuntemukset ja ajatukset ovat minun. Niin ovat myös kommentoijien. Ei vähätellä toistemme tunteita ja ajatuksia, ollaan ystävällisiä ja asiallisia. OLLAAN IHMISIÄ IHMISILLE