Aina on pärjätty - tilannekatsaus

 Ja niin on pärjätty nytkin. Pitkän odottelun jälkeen sain siis sairaalasta kirjeitä kaksin kappalein, mutta sitä soittoa ei ole kuulunut. Ihmettelen kyllä, mutta en koska mulla ei ole tässä mitään hätää nyt ollut, niin enpä ole minäkään sitten sinne päin soitellut. Asiat hoituu muutaman viikon päästä kun menen käymään. 
Olen vain jo varautunut siihen, että lääkäri jupisee, että miksi en soittanut. No siksi, kun hoitajan piti soittaa. Mutta mitään vahinkoa ei sinänsä ole tapahtunut. 
Olen tehnyt niin kuin lääkäri ohjeet antoi, vähän myöhemmin vain kuin oli kai tarkoituksensa, mutta selkeästi lääkemuutos on alkanut toimia. Ja kesän vaihtuminen syksyyn.

Huimaus on taas loppunut, samoin kohtaukset, joitakin ennakkotuntemuksia lukuun ottamatta. Ja ne ovat johtuneet mitä luultavimmin huonosta syömisestä ja liiasta koneella olemisesta. 

Ainoa mistä edelleen "kärsin" ja mihin on vain jonkinlaista siedätyshoitoa,  on ihmisjoukoissa liikkuminen. Kaupassa käyminen on pahinta ja siellä, mikä se nyt sitten onkaan, ilmenee sillä, että mun näkö sumenee niin, etten näe kunnolla hyllyjen reunoissa olevia hintakylttejä ja tulen levottomaksi. En jaksa keskittyä ostosten tekemiseen, enkä "näe" mitä hyllyillä on. Haluan mahdollisimman pian pois kaupasta. 
Heti kun pääsen ulos ja autoon, olo palaa normaaliksi. En tiedä, onko se vain pelkoa siitä, että saan kohtauksen julkisella paikalla, vaikka ei sillä ole mitään väliä, kun Mies on mukana. 

Olen lääkärin ohjeen mukaan koettanut tehdä joitakin rentoutusharjoituksia, palleahengitys on yksi mikä auttavan esim. kaupassa hetkellisesti.

Pää ja kroppa ovat myös kummallisia. Kun lähdemme ulos tekemään jotain pihahommia tms., pää luulee, että olemme lähdössä kylille ja menee hetkeksi pyörälle 😲 Sitten kun se tajuaa, että eihän ne lähdekään mihinkään, nehän tekee töitä (hah), kaikki tasaantuu ja pärjään ihan hyvin. 

No katsotaan mitä lääkäri sanoo kun tavataan, jospa ainakin talven pärjäisin tällä meiningillä. Ainakin nyt näyttää hyvältä ja reissussa Siskon luona pärjään varmasti taas hyvin niin kuin ennenkin. 

Ai niin, se piti vielä kertoa, että sillä voi olla jatkossa vaikutusta, jos vain tuo Mies jaksaa pitää pintansa: ollaan tehty vähän muutoksia ruokailutottumuksiin; vähennetty hiilihydraatteja ja vähähiilihydraattinen ruokavalio on hyväksi epileptikoille. 
Miehellä se näyttäisi auttavan päänahan ihottumaan (seborrooinen ekseema) - vaikuttaisi siltä, että se voisi olla vehnäallergiaa tai jotain. Eli hyväksi molemmille. 

Jatkan muisteloilla - tämä tällainen tilannekatsaus tässä välissä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistathan, että tunteet, tuntemukset ja ajatukset ovat minun. Niin ovat myös kommentoijien. Ei vähätellä toistemme tunteita ja ajatuksia, ollaan ystävällisiä ja asiallisia. OLLAAN IHMISIÄ IHMISILLE