Joulu on mennyt hyvin eikä joulussa ahdista mikään - ei mikään muu kuin kaupassa käynti joulun alla.
Tekisi mieli sanoa, että sillä ei ole mitään tekemistä epilepsian kanssa, mutta kyllä sillä on. Ainakin lääkitys aiheuttaa sen, että jo pelkkä ajatuskin kauppaan lähdöstä saa aikaan jo
nkinlaisen ahdistuksen ja jos vain pystyn välttämään lähtemisen, teen sen. Mutta enhän voi vain olla täällä kotonakaan, pakkohan täältä on joskus johonkin liikkuakin.
Vaikka olenkin vielä "niin nuori" (aarrrggghhh), niin... Niin, moni meistä joko pian 6-kymppisistä tai jo sen iän ylittäneistä ovat tutustuneet muihinkin lääkkeisiin kuin särkylääkkeisiin ja vitamiineihin. Eli tiedämme, että monenlaisia sivuvaikutuksia on.
Ja epilepsialääkkeissä niitä riittää, niin kuin varmasti monessa muussakin.
No tuo ei ollut se varsinainen asia, mistä piti kirjoittamani.
Kävin 1,5 viikkoa ennen joulua terveyskeskuslääkärillä, aiheena närästys/ruokatorven tulehdus, ihan mikä vain. Siihenkin on lääkitys, kuuriluontoinen.
Vaivaa tutkittiin v. 2012, olen niellyt letkun - muistamatta siitäkään yhtään mitään - mutta kaikki tutkimukset jäivät kesken tämän Riesan takia.
Joka tapauksessa sain nyt vastaukseksi, että letkun nieleminen on "once in a life time", jos mitään vikaa ei ilmene eli uudestaan sitä ei tarvitse niellä. Kun kuuriluontoinen lääkitys toimii, voin siirtyä käyttämään sitä jatkuvasti. Se oli ollut se toinen kysymys.
Lääkäri laittoi myös lähetteen labraan, kiitän siitä, että hän pyysi tarkistamaan maksaa rasittavan lääkkeen pitoisuuden.
Nopeaa toimintaa nykyään: kävin aamulla (klo 10.10) ja tulokset oli nähtävissä jo illalla!
Tein taas virheen! Ainoa arvo, mikä näytti punaista, oli LDL eli huono kolesteroli.
Olin luvannut kertoa verikokeiden tulokset ystävälleni (mikä on ystävän määritelmä, huoh!) ja kun kerroin, ett LDL, jonka viitearvoksi oli merkitty <3, oli 3.6, sain HÄNELTÄ hirvittävän paasauksen, vieläpä kahteen kertaan.
"Pitää syödä terveellisesti ja liikkua ja..." NIINKÖ? Lääkärikö tulee liikuntakaveriksi? Kun olen sen sata kertaa selittänyt, MIKSI en täällä juurikaan liiku, 100 m kävely postilaatikolle ja takaisin kolme kertaa viikossa ei paljon auta. Meillä ei ole kävelyteitä, nykyään ei edes pientareita, kun asvaltoinnin myötä tietä nostettiin about 20 senttiä.
Itsesuojeluvaisto pitää minut poissa maantieltä: pois autojen alta ja/tai metsästä.
Sitten tuli paasausta siitä kuinka HÄN on aikanaan liikkunut TOSI PALJON ja silti on huomaamattaan saanut pari pientä aivoinfarktia, niistä on vain arvet joista ne on huomattu.
Arvatkaas, olenko koskaan kertonut hänelle, miten minä olen liikkunut ennen Riesaa?
Kävelin ja/tai pyöräilin 4 km:n työmatkat ees taas, pääsääntöisesti. Talvella kävin menomatkalla avannossa. Työpäivän jälkeen kävin rullaluistelemassa, parin tunnin kävelylenkillä, melomassa (jonka parissa me tutustuttiinkin), geokätköilemässä, hiihtämässä ja järjestämässä muille aktiviteetteja.
Riesan kanssa lenkkeilin niin kauan kuin minulla oli avustaja ja asuttiin kaupungissa, mutta ihan kaikille ei Hyvinvointialueilta ko. palveluita riitä.
Ahistaa - oikeasti ahistaa, kun en hänen mielestään osaa tehdä mitään oikein. Nyt pitäisi ottaa kolesterolilääkitys. En halua, viimeksikin koholla ollut kolesteroli parani karrikoiden "kolmella porkkanalla".
Eli jos lisään kasviksia ruokavalioon, jätän kahvin pois kokonaan - vai onko mukillisella kahvia mitään merkitystä? - niin ehkä se laskee siitä.
Nyt jo on KUUSI lääkettä, en haluaisi seitsemättä, ainakaan kokeilematta ensin jotain muuta keinoa. Ihan suorilta en haluaisi uutta lääkettä repertuaariini lisätä.
Liikunta: kotiportailta saunalle edestakaisin kävely on aika tylsää ja 60 km matka kuntosalille, jota ylipäätään inhoan (fyssari sanoi, ettei ole pakko jos ei halua).
Ajattelin siis tuhlata rahaa n. 80 euroa ja tilata stepperin ja pistää Mursun "ruoskijaksi". Jos ei rouvan töppöset lähde liikkeelle, niin sitten se nostaa minut siihen ja vahtii, että sitä käytetään.
Turhempaankin on meillä rahaa käytetty. Vuoden jumppatunnit, joilla pystyin käymään kerran, kun heräsin siihen, että Mursu seisoo vieressä ja toteaa, että eiköhän me lähdetä kotiin...
Että tällaista ahistusta.